Kirjoittanut
Teologian tohtori, pastori Kari Kuula kertoo Savon Sanomien verkkosivuilla kadottaneensa teologiaa opiskellessaan uskonsa Jumalaan.
”Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä. Sekin on pelkkää ihmisten uskomusta ja puuhaa, hän kirjoittaa.
Kuulan mukaan Jumalaa ei oteta teologisessa tutkimuksessa lainkaan lukuun.
– Kadotin uskoni Jumalaan. Se ei tapahtunut hetkessä vaan vähän kerrallaan. Syynä oma tyhmyys. Opiskelin satasella ja ahmin ikinälkäisenä kirjoja, koska itselleni rakkaisiin uskonkysymyksiin oli avautunut uusi ja innostava näkökulma, historiallinen, analyyttinen, järkiselityksiä hakeva tutkimus, Kuula tilittää.
Teologian osa-alueet pelaavat Kuulan mukaan samoilla säännöillä kuin muutkin tieteet.
– Tutkittava asia sijoitetaan kaikille avoimeen, yleisesti tiedettyyn ja tunnustettuun viitekehykseen, josta käsin sitä selitetään. Niinpä Jumalaa ei oteta lainkaan lukuun teologisessa tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, ettei Jumalaa itseään voi tutkia eikä hänestä saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa yhteistä tietoa.
Kuula kirjoittaa, ettei teologisen metodin ”jumalattomuudessa” ei ole ”mitään arveluttavaa”.
– Tiede vain on sellaista. Vaikka tajusin tämän teorian tasolla, vuosikausien seurustelu raamatuntutkimuksen parissa kanssa muutti sisäisiä ajatteluratoja. Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä.
- Jälkeenpäin tajusin tyhmyyteni. Olin katsonut Raamattua tieteen kapeasta näkökulmasta kuvitellen, että niin avautuu koko totuus uskonnon olemuksesta. Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii ihmisten toimintaa ja aatteita, jotka uskonnollinen ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos usko ei riitä ihan tähän, puhutaan vaikka jumalaoletuksesta.
– Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa.
